Sohvan verhoilu vanhoilla farkuilla

(English summary below)
Vanhemmalla veljelläni oli tanskalainen keinonahkapäällysteinen sohva, jonka päällyste oli ajan saatossa paikoin kulunut ja murentunut. Hän oli heittämässä sohvaa roskiin. Nuorempi veljeni, joka on rakentanut autotalliaan jo kymmenisen vuotta, otti sohvan talteen ja ajatteli sijoittavansa sen autotallin yläkertaan tulevaan miesluolaansa. Minä heitin ilmoille ajatuksen siitä, että sohvan voisi päällystää uudestaan esim. vanhoja farkkuja hyödyntämällä. Kun koulussa sitten piti tehdä näyttönä asiakaslähtöinen valmistaminen, ehdotin nuoremmalle veljelleni, että hyödyntäisimme nyt tämän tilaisuuden ja ompelisin farkuista sohvaan uuden päällisen. Tiesin, että projekti on isotöinen, joten eipä sitä päällistä olisi varmaan tullut ommeltua jos en olisi sitä kouluprojektina tehnyt.

Selkänojaan ja istuinosaan tuli
erilliset päälliset. (© Chez MaRiia)

Sohva on iso, moduulirakenteinen kulmasohva. Se ei mahtunut sellaisenaan olohuoneeseeni (jo omien huonekalujeni lisäksi), joten työstin päällistä sohvan osa kerrallaan. Veljeni kuskasi moduuleja varaston ja olohuoneeni väliä. Päätin tehdä päällisen monesta eri osasta. Ensinnäkin, halusin irrotettavan päällisen, jonka saa halutessaan pesuun. Veljelleni olisi kyllä kelvannut runkoon niitattu päällinen (joka olisi ollut huomattavasti helpompi toteuttaa), mutta tietäen, että veli istunee sohvalla likaisissa haalareissa juoden olutta, arvioin, että pesumahdollisuutta tullaan kenties vielä jonain päivänä arvostamaan. Joten, päätin tehdä pääosin erilliset päälliset selkänojaan ja istuinosaan. Päälliset oli tarkoitus kiinnittää sohvaan tarranauhoilla, joita ompelin sekä päällisten helmoihin että selkänojan ja istuinosan taitekohtaan.

Palojen leikkuuta. (© Chez MaRiia)

Aluksi pesin ja silitin farkut (ryppyisiä farkkuja ei saa leikattua suoraan). Leikkaaminen oli yllättävän hidas prosessi. Tunnissa kerkisi leikata 2-3 farkut. Ensin meinasin ratkoa saumat, ajattelin, että saan hieman enemmän kangasta käyttöön, ja voin hyödyntää saumavarat uusina saumavaroina. Mutta se oli niin älyttömän hidasta hommaa, että aika pian luovuin siitä ajatuksesta ja leikkasin vaan lahkeet saumojen myötäisesti irti. Tilkkutyön tyyliksi valikoitui erilevyiset suorakaiteen muotoiset palat, joten leikkaamisessa sai olla tarkkana. Leikkuualustasta, pyöröleikkurista sekä painavasta metallisesta viivottimesta oli todella paljon apua, samoin kuin maalarinteipistä, jolla paloja oli helpompi pitää paikoillaan (koko projektiin meni kokonainen rulla maalarinteippiä). Päässäni kuului mantrana opettajan hokema lause "millin saa heittää, mutta ei kahta". :-) Palojen leikkaaminen oli uskomattoman pölyistä puuhaa. Allergikkona sain tietenkin silmän sidekalvon tulehduksen molempiin silmiini. Ei ole kankaanleikkuu minulle sopivaa puuhaa, ei.

Sivumoduulin päätypalaa
harsimassa. (© Chez MaRiia)

Käytännössä ompelin palat toisiinsa kiinni ja sen jälkeen aloin sovittamaan näin syntynyttä kangasta sohvan päälle. Joustavia farkkuja käytin hyödykseni. Niiden avulla päällisen sai venytettyä riittävän tiukalle, ja lisäksi oli hieman pelivaraa päällisten kokojen kanssa. Tosin, monesta saumasta jouduin ottamaan myöhemmin vielä sentin tai parinkin verran sisään, jotta sain päällisen riittävän tiukalle.

En ole mikään huippuompelija. Olen ommellut lähinnä helppoja sivuverhoja, tyynynpäällisiä jne. ja saanut oppini äidiltäni. Meidän ompelutyylissä ei harsita, nuppineuloja käytetään vain jos on ihan pakko ja kankaan reunatkin käännetään näppituntumalla mittaamatta. :-) No, mutta tässä projektissa en oppinut pelkästään nuppineulojen hyödyn, vaan löysin ihan oikean tarkoituksenkin harsimiselle. Nimittäin muotoonsa leikattuja päätypaloja (piirsin kaavat voipaperille) olisi ollut ihan mahdotonta saada ommeltua oikealle paikalleen ellen olisi harsinut niitä ensin.

Käsinoja taskuineen ja
oluttölkinpidikkeineen. (© Chez MaRiia)

Sohvamoduuliin kuuluu vain yksi käsinoja. Se on harmi, sillä olisin voinut ommella käsinojiin enemmänkin säilytystaskuja mm. puhelimia, kaukosäätimiä ym. varten. Mutta montaako puhelinta ja kaukosäädintä veljeni nyt meinaa sitten siinä sohvan kyljessä säilytellä? Oluttölkeille oli ehdottomasti tehtävä pidikkeet. Kaksi lienee ihan riittävästi, useammalle ei ollut tilaa, ja toisaalta, johan nuo kerkeisivät oluet odotellessaan lämmetä ihan turhaan. Oluttölkin pidikkeiden toteutusta pohdin jonkin aikaa, ne olisi voinut kehitellä esim. vyölenkeistä tai farkkusaumoista, mutta päädyin tekemään ne lopulta isommista taskuista, jotka taittelin istumaan sopivasti tölkin ympärille.


Saatuani kaikki palat valmiiksi, pesin vielä kaikki päälliset (koirankarvat tulevat kaupan päälle) ja silitin nurjalta puolelta saumat auki. Eräänä kauniin aurinkoisena kevätpäivänä pääsin ottamaan ennen ja jälkeen -kuvat kokonaisesta sohvasta. Projekti oli isotöinen, kaikkiaan työhön meni yli 100 tuntia aikaa, mutta kokemuksen karttuessa seuraava päällinen saattaisi onnistua vähän nopeammin. Materiaaleihin meni vain 125 euroa, koska sain kaikki käytetyt farkut lahjoituksina ystäviltä. Suurin kuluerä olikin tarranauha, jota meni yhteensä 25 metriä (sekä liimapintaista sohvaan kiinnitettyä että kankaaseen ommeltua nauhaa).

Sohva ennen projektia. (© Chez MaRiia)

Sohva uudella päällisellä. (© Chez MaRiia)

English summary:

My elder brother had an old sofa with a fake leather cover, which was already crumbling here and there. He was about to throw it away. My younger brother saved the sofa. He has a garage in the making and he was dreaming of a man cave upstairs. He thought this sofa would be just fine for his man cave. I suggested a new cover could be sewn from old jeans. I knew it would be a heck of a job to do (and I'm not a master seamstress). So, when I had a school project to do I knew this would be a perfect opportunity to make the cover, that otherwise would never be done.

The sofa is modular and simple shaped which made the whole job easier for me. I did the cover in several pieces so it is easier to put on and take off (for washing). The project took over 100 hours to execute (probably because of my inexperience in sewing, I literally sewed and ripped it apart in turns). The materials hardly cost anything, I got all the old jeans from friends. My brother seems to be happy about the outcome. The only thing left for him to do is to finish his garage so he can start enjoying his new sofa!