Lankojen eettisyydestä osa 2 - eläinkuidut

Merinolammas (Image by rihaij from Pixabay)

(English summary at the end)

Villa

Maailmassa tuotetaan villaa noin 1,3 miljoonaa tonnia vuosittain pelkästään tekstiiliteollisuuden käyttöön. Suurimpia tuottajamaita ovat Australia (80 % kaikesta villasta), Uusi-Seelanti, entisen Neuvostoliiton maat, Kiina, Etelä-Amerikan maat sekä Iso-Britannia.

Suurin osa maailmalla käytettävästä villasta on merinovillaa, koska se on laadukasta ja pehmeää. Merinovilla tulee merinolampaista (jotka ovat alunperin Euroopasta kotoisin), joiden iho on jalostettu poimukkaaksi, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman paljon villaa. Moninkertainen villa on lampaille kuitenkin erityisen lämmin jo valmiiksi lämpimissä olosuhteissa.

Villakuidulla on erityinen ominaisuus: se tuntuu lämpimältä myös kosteana. Se myös muovautuu kosteuden ja lämmön avulla ja siksi villaisten neuleiden höyryttämisellä ja pingottamisella voidaan neuleita muotoilla haluttuun muotoonsa. Villa lämmittää, mutta ei hiosta. Se joustaa ja kestää jonkin verran hankausta, mutta auringonvalo voi haurastuttaa ja haalistaa sen värit. Villa ei sähköisty ja sen rypyt siliävät melko nopeasti. Villa lajitellaan hienouden, kuidun pituuden ja kiharuuden mukaan hienoon, keskihienoon ja karkeaan villaan. Lampaan pohjavilla on kiharaa, hienoa, pehmeää ja lyhyttä. Päällä oleva villa on pidempää ja karkeampaa. Villakuitujen suomurakenne ja kiharuus tuottavat huokoisia, lämpöä hyvin eristäviä kankaita ja neuloksia.

Mulesing

Olet ehkä kuullut termin mulesing merinolankojen yhteydessä. Lampaiden takapuolen villoihin kertyy helposti ulostetta ja virtsaa, jotka houkuttelevat loiskärpäsiä munimaan toukkiaan villojen sekaan. Mulesing on toimenpide, jossa karitsan peräaukon ympäriltä leikataan pois pala ihoa, koska arpeutuva, villaton iho ei houkuttele loiskärpäsiä kuten normaali iho. Mulesing voidaan tehdä puudutuksen avulla, mutta usein se tehdään ilman puudutusta (koska puuduttaminen vaatii aikaa ja rahaa), mikä aiheuttaa lampaalle tarpeetonta kipua. Mulesingin puolustajat ovat sitä mieltä, että itse toimenpide on pienempi paha, sillä kärpästen toukkien aiheuttamat haavat ja myiaasi-sairaus aiheuttavat lampaalle pahempaa kipua (jopa tuskallisen kuoleman) kuin itse mulesing. Toimenpidettä harjoitetaan vielä Australiassa. Uudessa-Seelannissa metodi on kielletty vuonna 2018.

Docking

Oletko kuullut toimenpiteestä nimeltä docking? Siinä pitkäkarvaisten (ja pitkähäntäisten) lammasrotujen hännät typistetään ja jäänyt tynkä mahdollisesti kuoritaan, jotta häntään ei jäisi eritteitä, jotka houkuttelevat edellä mainittuja loiskärpäsiä. Lampuri voi itse tehdä toimenpiteen, kunhan se tehdään riittävän pian syntymän jälkeen, mutta jos typistäminen halutaan tehdä myöhemmin, sen tekee eläinlääkäri puudutuksen avulla. Häntään kiinnitetään kuminauha, joka estää verenkierron ja lopulta kuolioon mennyt häntä tipahtaa pois. Häntä voidaan typistää myös leikkamalla. Dockingia suoritetaan ainakin Pohjois-Amerikassa ja Iso-Britanniassa.

Pientilalliset vs suuret tuottajat

Onko lampaan hyvinvoinnin kannalta mitään merkitystä, elääkö se pienessä vai isossa laumassa? Voiko suuret lammastilat tarjota parempia mahdollisuuksia lampaille elää hyvää elämää vai onko lampaan elämä parempaa pientilallisen lampolassa? Suurissa tuottajamaissa, kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, lampaat saavat laiduntaa vapaina isoina laumoina (ylilaiduntaminen voi aiheuttaa maan eroosiota), mutta monesti kuumuus verottaa laumaa, koska luonnollisia varjopaikkoja on vaikea löytää eikä eläinsuojia ole rakennettu laitumille. Myös villieläimet ovat vaarana. Vapaana laiduntavan lauman terveyttä ei ole mahdollista seurata yhtä tarkasti kuin lampolassa asustavien lampaiden. Lampaat teurastetaan yleensä neljävuotiaina. Suurten tilojen lampaat (Australiassa ja Uudessa-Seelannissa) lastataan laivoihin ulkomaille teurastettavaksi. Olosuhteet näillä laivoilla eivät aina ole inhimilliset: on kuumaa ja ahdasta, vettä tai ruokaa ei ole riittävästi saatavilla, sairaudet leviävät. Pientilalliset yleensä toimittavat lampaat lähiteurastamoihin teurastettavaksi, jolloin lampaiden stressaava matka jää mahdollisimman lyhyeksi. Pientiloilla on yleensä myös mahdollista käydä tutustumassa lampaiden elinolosuhteisiin, jolloin kuluttaja tietää millaisista oloista tuotettu villa on lähtöisin.

Superwash-käsitelty villa

Suurin osa teollisesti valmistetuista sukkalangoista on tänä päivänä superwash-käsiteltyjä. Superwash-käsittely tekee langasta helppohoitoisen: ei haittaa, vaikka villasukat päätyisivät muun pyykin kanssa samaan pesuun, ne todennäköisesti säilyvät pesussa vahingoittumattomana. Hienoa! Huoletonta elämää! Miten villasta, joka normaalisti huopuu normaalissa pesussa, saadaan näin helppohoitoista?

Helppohoitoisuuden takana on ns. superwash-käsittely. Siinä langan pinta käsitellään ensin klooriyhdisteillä, jolloin päästään eroon villan epätasaisesta suomupinnoitteesta (syy, miksi villakuidut helposti tarttuvat pesussa toisiinsa). Sen jälkeen lanka saa hartsipinnoitteen (joko pihkaa tai ns. muovikerroksen), joka tekee langasta liukkaan. Superwash-käsitelty lanka voi myös olla käsitelty vain jommalla kummalla metodilla.

Superwash-käsittely on ympäristölle haitallinen, koska osa kemikaaleista päätyy jätevesien mukana vesistöön. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet jätevedenkäsittelylaitokset eivät tällaista jätevettä suostu ottamaan vastaan. Siksipä Superwash-käsittelyä tehdään muualla maailmassa, jossa ympäristölainsäädäntö ei ole niin tiukkaa. Superwash-käsittely myös muuttaa langan ominaisuuksia. Hartsipinnoite estää villaa hengittämästä normaalilla tavalla, joten superwash-käsitellystä villasta tehty neule voi hiostaa käsittelemätöntä villaa enemmän. Langasta tulee kuitenkin pehmeää ja kutittamatonta. Se voi myös venyä normaalia villaa enemmän, koska villan toisiinsa tarttuvat suomut puuttuvat.

Lue lisää ekologisen ja superwash-käsittelyn eroista tästä Dillingin blogipostauksesta:
https://www.dilling.fi/blog/Kasitelty-vs-kasittelematon-villa/

Lähteet ja lue lisää:
https://www.elaintenystava.fi/artikkelit/meilt%C3%A4/252-villantuotannon-pimeaempi-puoli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mulesing
https://en.wikipedia.org/wiki/Mulesing
https://en.wikipedia.org/wiki/Docking_(animal)
http://www.sheep101.info/201/dockcastrate.html

https://medium.com/@woollywishes/what-s-wrong-with-washable-wool-815bc8135421

http://consciouslycrochet.com/truth-superwash-wool/

http://blog.lionbrand.com/faq-what-is-superwash-wool/

KK:n valistusosaston ohjelmistoa: Tekstiilien raaka-aineista 1969. Helsinki

Angora

Pehmeää, lämmintä ja lyhytkuituista angoraa saadaan angorakaneista. Kanien ylläpitokulut ovat suhteellisen korkeat, joten angoran tuottaminen on kallista. Sitä tuotetaankin melko vähän, alle 10 000 tonnia vuodessa. Angoran tuotanto on ollut viime vuosina paljon uutisissa, sillä eläinjärjestöt ovat julkistaneet videoita angoran tehotuotannossa harjoitetusta eläinrääkkäyksestä (angorakanien karvat revitään kaneilta niiden ollessa hengissä, mikä aiheuttaa suurta kipua). Angorakaneja kasvatetaan myös vastuullisesti, joten on mahdollista löytää pientuottajia, jotka repimisen sijaan leikkaavat kanien karvat, jolloin kaneille ei aiheudu kipua. Angoraa käytetään pääasiassa lampaan villaan sekoitettuna.

http://www.ullaneule.net/0306/artikkelit_eettinen_langanpaa.html

Alpakka, kameli, mohair, kashmir ja vikunja

Näitä kallisarvoisia villoja tuotetaan vuodessa hyvin vähän, monesti alueilla, joissa näiden eläinten kasvattaminen on ainoita elinkeinoja. Siksi eläimistä pidetään hyvää huolta. Villa korjataan talteen joko harjaamalla tai keritsemällä. Villan hinta on korkea, koska tuotantomäärät ovat pieniä ja villaa joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja villan jalostajille ja kuluttajille.

Alpakkalaaman villa on lämpimämpää kuin lampaanvilla ja hienorakenteista, joten se ei ole niin kestävä tai luja kuin muut kuidut. Hyvälaatuinen alpakkakuitu ei kutita tai sisällä lanoliinia, joten se sopii yleensä villa-allergikoille. Suurin osa alpakanvillasta tuotetaan Perussa.

Kamelin aluskarva on erittäin pehmeää ja lämmintä. Kamelista lähtee karvaa joka kevät, mutta hienointa aluskarvaa yhdestä kamelista saa vain pari kiloa, mikä tekee siitä erityisen arvokasta.

Mohairkuitu on peräisin mohair- eli angoravuohesta. Mohairvuohi on erityisen vaativa elinolojensa suhteen, mikä tekee kuidun tuottamisesta haastavaa. Mohair on kevyttä, sileää ja kiiltävää kuitua.  Se on suhteellisen kestävää eikä vanu niin helposti kuin muut villakuidut. Mohair sekoitetaan yleensä lampaan villaan, sillä sitä on yksinään vaikea kehrätä langaksi.

Kashmir on todella pehmeää, kevyttä ja lämmintä villaa, jota saadaan kashmir-vuohista, mutta sen kestävyys on heikkoa. Kashmirneuletta käsitellessä ja huoltaessa pitääkin olla erityisen varovainen, jotta ei päädy pilaamaan arvokasta neuletta. Yksi vuohi tuottaa hienoa alusvillaa vain alle 400 g vuodessa, mikä tekee siitä erityisen kalliin kuidun.

Vikunja on Etelä-Amerikassa elävä kamelieläin, josta alpakkakin ilmeisesti polveutuu. Vikunjasta saadaan erittäin pehmeää ja hienoa villaa, joka on erittäin kallista, sillä sitä voidaan kerätä eläimestä vain kolmen vuoden välein. Sitä pidetäänkin maailman arvokkaimpana villakuituna. Jo yhden kaulahuivin hinta pyörii muutamassa tuhannessa eurossa. Vikunjaa kasvattivat jo muinoin inkat, mutta silloinkin siitä tehtyjä vaatteita saivat käyttää vain kuninkaalliset. Eläinlaji on ollut vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta panostus lajin suojeluun ja jalostukseen on elvyttänyt eläinten määrää.

http://www.ullaneule.net/0306/artikkelit_eettinen_langanpaa.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/17/ekolangat-arvioinnissa-onko-ekompaa-kuin-suomenlammas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vikunja

http://www.keikari.com/blogi/vikunja/

Silkkitoukka kotelossaan
(Image by LoggaWiggler from Pixabay)

Silkki

Luonnonsilkki on mulperipuun lehdistössä asuvan silkkiperhosen toukan kotelokseen (ns. kokongi) kehräämää säiettä. Silkin keräämisessä toukat kuolevat, lukuunottamatta parhaimpia toukkia, jotka säästetään, jotta voidaan jalostaa entistä ehoisampaa silkkiä. Silkin valmistuksessa ei muodostu juurikaan hukkamateriaalia, mutta värjäyksessä ja kankaan käsittelyissä käytetään myrkyllisiä kemikaaleja (silkin tunnun ja kankaan laskeutumisominaisuuksien parantamiseksi sekä painon lisäämiseksi) eikä työntekijöiden työoloissakaan ole hurraamista. Lämmöneristäjänä silkki on lähes villan luokkaa.

http://www.ullaneule.net/0306/artikkelit_eettinen_langanpaa.html
https://rekki.fi/blogi/opas/materiaaliopas-luonnonkuidut/

Hannula, Annikki 1966: Tekstiiliopas. Kirjayhtymä. Helsinki

Seuraavassa osassa käsittelen kasviproteiinista valmistettujen lankojen eettisyyttä. Sarjan ensimmäiseen osaan pääset tästä: Lankojen eettisyydestä osa 1

English summary:

There is about 1,3 million tons of wool produced in the world every year for textiles industry. Most of the wool comes from merino sheep, because their wool is good quality soft wool. Wool fiber has some special properties: it's warm even if damp and it can be shaped with moist and heat. The structure of wool fibers create the most porous and insulating fabrics.

There's a couple of procedures performed on animals that an ethical consumer wants to be aware of. In mulesing, a part of skin is cut around lamb's breech and tail in order to result a scarred skin that is less likely to attract flies. In tail docking, lamb's tail is docked by either cutting the tail off or using a rubber band that will stop a blood flow to a tail causing it eventually to fall off. Tail docking is also performed in order to prevent flies from laying their eggs on a lamb's tail. Both procedures can be performed by a vet with sedatives, but not in all cases sedatives are used (farmers can in some circumstances perform these procedures themselves), which causes unnecessary pain to animals.

Silk is considered an animal fiber, as it is produced by a larvae (mostly mulberry silkworm) that forms cocoons from fibroin, that can be woven into textiles. The best larvae is saved for breeding purposes but the rest of the larvae die when collecting cocoons. Toxic chemicals are used in silk dyeing and processing phases and employee working conditions are usually not that great either.

Other animal fibers include angora, alpaca, camel, mohair, cashmere and vicuña. They are mostly produced in small quantities where no other livelihoods are available and hence are more expensive than sheep wool. These wool fibers are softer and finer, so they might be suitable choices for people who cannot wear garments made from sheep wool.

Superwash treatment makes woolen yarns machine washable, how convenient! However, this treatment is not environment friendly because waste waters often end up in water systems untreated. Superwash treatment is achieved by soaking yarn in chlorine chemicals and then coating it with polymer resin compounds. This treatment eats away some of the best qualities of wool: while yarn becomes soft and non-itchy, it no longer breaths and can cause sweating.

In the next post, I will be covering the ethics of plant protein yarns.